puhelinkauppiaat

Tiedättekö puhelinmyyntirobotit? Siis sellaiset puhelinmyyjät, jotka lukevat hitaalla ja monotonisella äänellä valmista myyntipuhetta suoraan tietokoneen monitorilta, ja puhe jatkuu vaikka kuinka yrittäisitte sanoa jotain väliin. Kokemus on suunnilleen sama kuin yrittäisi keskustella puhelinvastaajan kanssa. Muutama päivä sitten soitteli juurikin tällainen puhelinmyyntirobotti, joka kauppasi Tuulilasi-lehteä. Huippuhalpaan hintaan tietenkin, olinhan ollut niin mahottoman hyvä asiakas. Sehän siinä vaan on, että kun minulla ei ole edes ajokorttia, niin mitä minä sillä lehdellä oikein tekisin (eikä se hintakaan nyt niin halpa ollut). Ilmoitin asiasta robotille, joka arpoi vastauksen satunnaisgeneraattorilla. Satunnaisgeneraattorin mukaan lehdessä on paljon muutakin ja ainahan sitä voi haaveilla.

Siis mitä? Haaveilla mistä? Ajokortista vai?! Ja mitä paljon muuta siinä lehdessä on? Se on yksinomaan autoiluun keskittynyt autolehti, joka vielä mainostaa olevansa Suomen ainoa autolehti. Ehkä se myyjä kuvittelikin myyvänsä Tekniikan Maailmaa...

Joku kuukausi takaperin soitti puhelinmyyntirobotti, jonka myyntipuheessa mainittiin sana ilmainen varmaan 30 kertaa. Kun sitten lopulta sain pääsin tiedustelemaan, että yrittääkö hän myydä minulle jotain vai onko se lehti oikeasti ilmainen, seurasi syvä hiljaisuus. Käyttöjärjestelmä taisi kaatua. Ennen pitkää alkoi järkyttävän pitkä vastaus, johon kuului ainakin sanat etu, vanha asiakas ja uskollinen, mutta kysymykseeni se ei vastannut millään tasolla. Toistin kysymyksen, jolloin luurin toisesta päästä kuului syvä huokaus ja sama litania alkoi alusta. Kiitin kohteliaasti ja suljin puhelimen.

Kerran soitti ihan oikea ihminen, joka alkoi huutaa minulle kurkku suorana kun sanoin, että  digikuvausta käsittelevä lehti ei kosketa minua. "KYLLÄ SE KOSKETTAA, KUN SULLA KERRAN ON DIGIKAMERA!!!" No, ei se vaan koskettanut.

Pari vuotta sitten soitti puhelinmyyjä, joka kauppasi Kalevaa suhteellisen edulliseen hintaan. Myyjä oli lupsakan kuuloinen nuori mies, joka puhui tuttua murretta leppoisaan sävyyn. Hän puhui selkeästi, rehellisesti ja suorasti. Ei lukenut kysymyksiini vastauksia näytöltä, vaan eli tilanteen mukana. Ei höpöttänyt uskollisuudesta ja erikoiseduista. Mieli teki tilata lehti, mutta rahatilanne ei oikeasti antanut myötä. Ei ollut sillä hetkellä tuloja. Ei ollenkaan. Myyjän äänestä aisti vilpittömän pettymyksen, kun kauppoja ei syntynytkään. Toivotti silti edelleen lupsakkaan sävyyn hyvät jatkot. 

Se on ainoa kerta, kun minulle on tullut paha mieli puhelinmyyjän puolesta. Olisin mielelläni tilannut lehden jo pelkästään siitä syystä, että mukava nuori mies saa pötyä pöytään.

Toivottavasti joku muu tilasi.